Uuutta vuotta odotellessa

Joulu tuli taas tänäkin vuonna yllättäen. Syksyllä kuvitteli, että on vaikka kuinka paljon aikaa tehdä joululahjaksi vaikka mitä. Joulupaketteihin päätyi sukkia, koreja ja tiskiliinoja. Kävin missiokaupasta ostamassa Lahen-raita sukat. Ei ollut enää vihreitä, ostin sitten harmaat. Miesten sukissa oli kärkikavennus tehty jotenkin omituisesti ja jännitin sopiiko saajan jalkaan. Tuli joulupäivänä kuva todisteena, että sopivat. Kirjoitin sukkien raidoituksesta ohjeen itselleni.

Lahen-raita sukat harmaana

Kuten aiemmin kirjoitin, isoäidin neliöt opeteltiin työporukalla ja saatiin tehtyä peitto uuteen työpaikkaan. Tästä  innostuneena tein joulukuun synttärisankarille (joka on innokas käsityöihminen itsekin) tossut, joissa on isoäidin neliö päällä. Kelpasivat kuulemma.

Lankana 7-veljestä punainen raita (langat sielä päättelemättä)

Syksy on ollut jostain syystä niin kiireinen, että en ole ehtinyt mukamas blogiakaan päivittää. Ensin odottelin, että kuvaan valmistuneita töitäni ja seuraavaksi odottelin, että kuvat siirtyisivät koneelle. Tapaninpäivän iltana siirsin kuvat puhelimestani koneelle, joten nyt niitä sitten tulee.



Joulupäivänä olen yleensä aina aloitanut uuden käsityön. Nyt minulla ei ollut suunnitelmaa seuraavasta neuleesta. Kaivoin sitten Strömsön kahdesta kuusikulmiosta virkatun jakun ohjeen ja aloitin virkkaamisen. Nopeasti valmistui molemmat kappaleet ja ompelin palatkin yhteen. Huomasin toisessa palassa kuitenkin sellaisen virheen, että toisesta hihasta olisi tullut huomattavasti leveämpi. Se meni siis purkuun ja odottaa uutta tulemista.




Helppo ohje, kaksi palaa ja jakku valmis

 Joulukuussa tilasin novitan nettikaupasta 7-veljestä viidakkolankoja sukkalangoiksi. Joten kait sitä on seuraavaksi aloitettava sukat itselleni (edelliset itselle aiotut menivät joululahjaksi).
Huovutettu hattukin onnistui, vaikka jouduinkin sen kahteen kertaan huovuttamaan. Siitä kuvaa myöhemmin.
Miltsulle ja hänen äidilleen valmistui sukat ennen joulua.

Näistä tulee sukkia

Pipareita tehtiin tyttösten kanssa ja hama-helmilläkin tehtiin kuvioita.

Toivotan kaikille käsityö- ja lankarikasta uutta vuotta 2015.

Pikapäivitystä

Huivi valmistui ja matkasi päivänsankarille. Itselläni ei ole tällaista huivia eikä myöskään revontulihuivia, jota olen muille tehnyt monella eri värillä. Sanontahan on, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Tässä tapauksessa huvin neulojalla ei ole huvia. Pitääköhän paikkansa? No ei pidä, onhan minulla monenlaisia muita huiveja. Fifi-huivi, pörröinen huivi, on pitkää ja kolmionmuotista. Kaapissa on myös puuvilla-silkkilangasta tehty puolipyöreä huvi, joka on valmistunut noin kaksi vuotta sitten, mutta ei ole kertaakaan ollut käytössä.



Huivi nallelangasta

Etsin pipo-ohjetta netistä ja löydinkin hyvän ohjeen. Tein sitten samalla kerralla kaksi pipoa ja suunnitelmissa on vielä yksi vähän ohuemmasta langasta.

Toisessa palmikkoresori ja muuten sileää, toisessa rinsessaneuletta.

Itselleni olen aloittanut polvisukat raitalangasta. Voi olla, että nämä menevät jollekin ystävälle.Näin se aina menee, sukilla on kiva ilahduttaa ystäviä.

 

Pihallamme on kaksi tammea, joten tammenterhoja riittää sekä oraville että lapsille. Keräsimme tyttöjen kanssa terhoja isoon lasipurkkiin ja laitoin vielä kaksi patterituikkua purkkiin.  Pimeinä syysiltoina on kiva laittaa kynttilöitä palamaan, sekä patterikäyttöisiä että oikeita kynttiöitä.

Uudessa novitassa oli taas paljon kivoja ja toteutettavia malleja. Mutta täytyy varmaankin tehdä keskeneräiset ensin valmiiksi. Anun puserosta puuttuu toinen hiha. Tavoitteena on, että valmistuu syntymäpäiväksi.

Joulukin jo on tosi lähellä, joten mukavia neulontahetkiä kaikille.

Valkoista pitsineuletta

Valkoisesta puserosta on valmistunut taka- ja etukappale sekä hiha aloitettu. Pitsineuleen oppii helposti ja työ etenisi vauhdilla, jos ei välillä tekisi muutakin.

Etukappale

Puikoilla on aina oltava myös sukantekele. Tosin tällä hetkellä ei ole, kun lilat sukat valmistuivat. Mutta illansuussa luon silmukat uuteen sukkaan, kunhan saan päätettyä minkävärinen lanka pääsee seuraavaksi puikoille.




Lilat sukat matkaavat Vorssaan. Sukan varret Olga-mallilla.

Pitsihuivi valkoisesta nalle-langasta on myös aloitettu ja valmistuu aikanaan.

Huivin keskelle tulee erilainen kuvio kuin reunoille

Kesälomalla kävin Novitan tehtaanmyymälässä Korialla. Ostin ainoastaan valkoista nallea siihen pitsihuiviin. Voitteko kuvitella, en sortunut heräteostoihin! Paitsi yhden kerän lankaa. Mutta en voi enempää paljastaa siitä langasta.

Sadonkorjuuta ja kesän kuvia

Neulomuksia on aloitettu kesähelteistä huolimatta useita. Anun puserosta on valmistunut takakappale. Vaatii inspistä aloittaa etukappale ja siinä oleva palmikko.

Isoäidin neliöitä olen tehnyt lilasta  seiskaveikasta sekä lilasta 7-v polkasta. Suunnitelmia neliöiden varalle on, mutta suunnitelmat voivat muuttua vielä moneen kertaan. OP:n isoäidinneliöpeiton kasaamista en ole aloittanutkaan.

Siskon tyttö täyttää syyskuussa vuosia ja hänelle aion tehdä synttärilahjaksi huivin. Mallia en ole vielä valinnut ja lankaakan minulla ei siihen vielä ole. Vaihtoehtoina on revontulihuivi, mutta se vaatisi liukuvärjätyn langan ja sitä mulla ei ole. Toinen malliehdotus on Kristel Nybergin kirjasta Punokset puikoille pitsihuivi nimeltään Aura. Siihen malliin sopisi Novitan Nalle-lanka.

Viinimarjasato jäi tänä vuonna pienemmäksi kuin viime vuonna. Muutaman mehumaijallisen keitin sekä mustia- että punaisia viinimarjoja. Koska minun maijani toimii sähköllä,( ei siis tarvitse hikoilla keittiössä liedenäärellä),keittelin mehuja terassilla.



Mehun keiton välissä kudoin sukkaa uudesta raitalangasta. Varren tein kerrosrivinousulla. Jo vajaa vuosi sitten näin netissä tämän neulemallin ja päätin, että minä en sellaista opettele. Mutta kuinkas kävikään! Mallineule on erittäin helppo ja raitalanka sopii siihen hyvin. Tein aloituksen, kantapään ja kärjen mustalla. Toinen sukka pitäisi vielä tehdä.

Pihalla lenteli kaunis perhonen, joka ei lentänyt edes karkuun kun kuvasin sitä.

Terassilla istuessani ihailin amppelikukkaani.

Viime viikolla kaupassa käydessäni päätin ostaa jäätelöä. Ostan jäätelöä usein, mutta melkein aina ostan tavallisia tuutteja. Nyt teki mieleni jotain parempaa jädeä. Muistin vuosien varrelta Soleron ja etsin sitä kaupan pakastealtaasta. No eihän sitä tietenkään ollut.

 

ÄRRÄltä löytyi ja hyvältä maistui!

 

 



 

Kuvia

Aikaa on kulunut blogin päivityksestä. Käsitöitä on valmistunut tasaisen tappavaan tahtiin, mutta kuvien ottaminen ja blogin kirjoittaminen on jäänyt unohduksiin.
Muutto uuteen työpaikkaan on saatu kunnialla ohi ja uudet tuulet puhaltavat  uusien työkavereiden, avarampien työtilojen  ja uusien asiakkaiden ja erilaisten  uusien toimintojen merkeissä. Työporukka hajaantui eri toimipaikkoihin ja läksiäisiä vietettiin aika monta kertaa, yhden kerran kahviteltiin herkkujen kera. Minä en osallistunut valmisteluihin kuin tiikerikakun leipomisella. Tiikerikakku onnistuu aina ja yksi työkaveri muistuttaa usein, että leipoisitko taas tikrua, kun se on niin hyvää. Kakun onnistumiseen vaikuttaa vuoka. Minulla se ei onnistu muussa kuin vanhassa äidiltäni saamassa vuoassa. Tupperwaren silikonisessa ei onnistu, eikä myöskaan uudessa teflonisessa.



Hyvää oli

Meillä on tapana antaa läksiäislahjaksi itse tehtyä. Tällä kertaa jokainen sai trikookuteesta virkatun muistoja täynnä olevan korin ja villasukat viluvarpaita lämmittämään. Myös kortti oli itse tehty ja jokaisella taatusti yksilöllinen.

Minä sain työkaveriltani ihanan keittiöpyyhkeen, jonka teksti kuvaa työyhteisömme muutoksiin liittyviä asioita:        
                                   PARHAITA asioita elämässä ovat IHMISET,
                                   joita rakastamme,
                                  PAIKAT, joissa olemme käyneet ja
                                  MUISTOT, joita olemme saaneet matkamme varrella.


Voiko sitä paremmin enää sanoa? Mielstäni ei voi ja uskon, että monet työkavereistani on samaa mieltä.



Näistä vihreä lähti työkaverille

Onneksi työkavereista löytyy käsityötaitoisia, minä tein vain osan koreista ja sukista. Vieressä raitalangasta sukat Ullalle.
Kaikkia sukkia  en muistanut kuvata, kun sain ne valmiiksi vasta vähän ennen h-hetkeä.

 Nämä sukat tein itselle, varteen rinsessaneuletta. Valmistui kesän helteisempänä päivänä Mäntyharjulla.

Vihreä toppi valmistui ja on ollut kovalla käytöllä, joskin näille hellekeleille hiukan liian kuuma.

Isoäidin neliöistä valmistui vauvan peitto syyskuussa syntyvälle vauvalle Puolaan. Värit on valittu lapsen äidin toiveiden mukaan.

Uusia seiskaveikan raitalankoja cittarin alennuksesta sukkalangoiksi

Viikonloppuna aloitin Novita kesä 2014 ohjeella puseroa tyttärelle. Nopsaan sitä neuloo, vaikka lankana on nalle ja säde. Ohjeessa lankana on Wool, mutta valitsin nallen, koska siinä on 25 % tekokuituja. Valkoinen nalle on poistolanka, joten sitä joutui muutamasta kaupasta etsimään. Robbarista löysin sitä ja oli vielä alennuksessa.

Tämän mallin mukaan teen Anulle paidan

Uudessa Novitassa on taas paljon hyviä malleja. Ehkä pitää keskittyä seuraavaksi pipoihin, huiveihin, sukkiin ja lapasiin, jotta on jotain myös joululahjoiksi.
Mukavia käsityöhetkiä meille kaikille käsitöitä harrastaville.

Isoäidin neliöitä

Isoäidin neliöistä on valmistunut peitto ja villatakki. Villatakki oli pitkään valmiina, mutta odotti nappeja.  Villatakin saaja olisi halunnut erivärisiä nappeja (vaalenapunainen, keltainen ja vihreä), mutta huijasin häntä, että kaupassa ei ollut kuin valkoisia. Huijaus meni läpi ja napit kelpasivat.

Villatakin ohje Novitan Ipana lehdestä.

Työkaverini Outi oli ahkeroinut ja tehnyt OP:le isoäidin neliöpeiton. Hän oli virkannut kaikki palatkin itse. Koska hän oli ollut niin ahkera ja saanut nopsaan valmista, kysyin viimeistelisikö hän myös töissä valmistuneet palat peitoksi. Hänhän lupautui ja peitto  valmistuikin  jo loppuviikosta. Unohdin ottaa siitä peitosta kuvan.Tässä peitossa oli yhdistävänä lankana vaalean lila. Työporukan virkkaamia neliöitä on vielä yhden peiton verran. Sen valmistumista joutuu odottamaan ehkä kesään asti, koska minä lupauduin yhdistämään neliöt.

Outin virkkaama peitto

Anulle matkaava isoäidin neliöpeitto valmistui vapunpäivänä. Pääteltäviä lankoja oli niin paljon, että päättely kesti kaksi päivää. Peiton koko on 120 cm x 147 cm ja paloja on 10 x 12. Reunaan virkkasin kaksi kerrosta pylväitä. Toivottavasti peitto kelpaa, vaikka ei onnistunut niin hyvin kuin toivoin. Kissa ainakin tykkäsi peitosta, kun asettui heti sen päälle nukkumaan.

Yhteensä 120 palaa

 Vihreästä kesätopista on takakappale valmiina ja tänään illalla aloitan etukappaleen.Paljon on taas suunnitelmia, mutta uutta käsityötä en aloita  ennen topin valmistumista.

Vihreä lempivärinä

Vihreä on ollut pitkään yksi lempiväreistäni. Värin suosio oli jo vähän hiipunut, mutta Novitan uusien lankojen myötä suosio palasi. Uudessa novitassa oli paljon teoteutettavia neuleita. Ensimmäiseksi aloitin vihreästä Miamista tekemään itselleni pitsineuletoppia (kesä 2014/25). Pitsineule oli yllättävän helppoa kuvallisen ojeen avulla ja aika nopeasti sen oppi ilman ohjettakin. Siitä tulee sellainen laatikkomallinen lyhyillä hihoilla, mutta varmasti ihan käyttövaate kesälle.

Pitsineuletopin aloitus

Vaatekaappeja siivotessani löysin Novitan vihreästä  tennesseeestä neulotun kaarroketopin. Olen pitänyt sitä paljon ja hylännytkin jo jossain  vaiheessa, mutta otin sen taas esille ja käyttöön. Novitan vihreästä cocoslangasta olen tehnyt pitkähihaisen pitsineuleen, mutta siitä ei kuvia.

Kaarroketoppi vuosien takaa

Työporukan isoäidin neliöt ovat edenneet siihen vaiheeseen, että neliöiden ympärille tehdään kiinteitä silmukoita. Neliöitä tuli niin paljon, että saadaan kaksi peittoa. Minä olen virkannut vaaleanharmaalla kiinteitä silmukoita 84 neliöön. Toisiin neliöihin tulee kait vaalean lila reunus. Hiukan kyllästytti noi isoäidin neliöt. Anun neulepeittoon on virkattu keskiharmaalla kiinteät silmukat ja niitä odottaa yhdistäminen. Milenan villatakki on nappeja ja viimeistelyä vaille valmis, siitä kuvia sitten kun on valmis.

Ulkona sataa vettä ja räntää joten mikäs sen mukavampi neulomisilma, kun ei tarvitse lähteä ulos palelemaan.

Käsityön innostusta

Vietimme töissä työhyvinvointi-iltapäivän. Meillä oli kesäkukkien istutusta ja isoäidin neliöiden tekoa. Tarkoituksena on tehdä uuteen työpaikkaamme OP.lle (muutamme heinäkuussa) torkkupeitto ja kesäkukkaistutukset parvekkeille ja terasseille.

Nopsaan oli ryhmä viherpeukaloita istuttanut kukat. Kasteluvastuu on osaston viherpeukalolla ja muut noudattavat hänen ohjeitaan.

Kesäkukkien taimia odottamassa istutusta.

Toiset aloittivat virkkauksen parissa. Vein töihin lankoja ja koukkuja ja tulostin novitan sivuilta isoäidin neliöiden ohjeen. Joku opetteli pylväät uudelleen ja purki välillä ja taas jatkoi, mutta toinen toisiamme auttaen syntyi aika monta neliötä. Monet olivat niin innostuneita,että virkkasivat seuraavana päivänä kahvitauolla ja joku vei lankoja kotiinkin. Yksi toi kotoaan sopivia langanloppuja lankakoriamme täydentämään. Toivoa on, että teemme torkkupeiton verran neliöitä, mutta emme ota paineita kuinka iso siitä tulee ja milloin valmistuu.

Kopallinen lankoja ja valmistuneita isoäidin neliöitä.

Olen aloitanut itselleni ponchoa novitan usvalangasta. Se ei edisty, koska en ole oikein tyytyväinen siihen. Mutta täytyyhän se loppuun tehdä, kunhan saa motivaation.

Ponchon aloitus

Hirsimetsän kerholaisten vanhemmat ompelevat kivoja pöllötyynyjä.Keräävät rahaa kerholaisten kevätretkeen. Minulla on iso ja pieni pöllötyyny ja tilauksessa on vielä toinen pari OP:n sohvalle.




Välillä ompeluksia

Otin ompelukoneen esille ja olipas mukava välillä saada nopsasti valmista. Viime keväänä ompelin pöllökankaasta lapsenlapsen huoneeseen verhot. Kangas oli ekstraleveätä, joten leikkasin noin30 cm sivusta pois. Ylijääneistä kankaan paloista tein tyynynpäällisen ja nukelle tyynyn ja peiton.

Pöllöjä pellavakankaisessa tyynyssä



Nukke sai uuden tyynyn ja peiton

Valkoisesta villatakista on valmiina takakappale ja toinen etukappale. Kyllästyin sen tekemiseeen ja kaivoin esille isoäidin neliöt. Neliöitä oli valmiina 70 ja nyt niitä on 110. Kaikkein työläin ja ikävin työvaihe eli päättely ja yhdistäminen sitten joskus inspiraation iskiessä.

110 kpl isoäidin neliöitä

Valkoista neuletakkia

Koska  toiveena oli valkoinen kesävillatakki, eikä minulla ollut varastossa valkoista lankaa, jouduin kipittämään kaupan lankahyllylle. Ostin Novitan ipanaa.Se on 100 % akryylia, niin pehmoisen tuntuista. Maaliskuussa kolme vuotta täyttävä tyttönen saa neulotun villatakin synttärilahjaksi. Tosin tuleva synttärisankari ei halua villatakkia lahjaksi, hän haluaa potkulaudan.

Takakappale neulomalla ja etukappaleet isoäidin neliöillä.

Oikeankokoisia puikkoja etsiessäni löysin koulussa tekemäni kässäpussin. Pussin kylkeen on koneella ommeltu ihan itse suunnittelemani kuvio. Pussissa säilytetään nykyään puikkoja. Tosin puikkoja (ja lankoja) on vähän joka paikassa, siksi oikeankokoisia ei aina helposti löydy. Meiltä löytyi ainakin neljät nelosen sukkapuikot (osa niistä on tyttäreni). On ostettu uudet, kun oikeankokisia vanhoja ei ole heti löytynyt. Kolme puolikkaan puikkoja löytyi yhdet bambupyöröpuikot. Nekin menivät rikki (kaapeli irtosi toisesta puikosta)joten täytyi ostaa uudet.

70-luvun koulukäsityö

Siniraitaiset villasukat valmistuivat ystävänpäiväksi. Kärki on neulottu vaaleansinisellä, koska raitalanka ei riittänyt. Punaiset ja harmaat villasukat saavat vielä odottaa pariaan. Valmistuvat joskus, kun neulojalla ei ole muuta tekeillä.

Kevään uudessa Novitassa oli paljon toteutettavia neuleita. Aika näyttää mikä niistä pääsee seuraavaksi puikoille.

Neulomisen positiiviset vaikutukset

Ahkerasti olen puikkoja heilutellut. Oikea käsi ja olkapää ovat jumissa yhtäjaksoisesta neulomisesta. Pari lepopäivää pidin välissä, mutta sain silti kirjoneuletunikan valmiiksi tänään. Ja koekäytetty on, kävin lähikaupassa uusi villapusero/tunika päällä. Olisi siellä tarjentunut vähemmilläkin vaatteilla, pakkasta kun on enää pari astetta. Onnistunut vaatekappale siitä tuli. Jos parannuksia etsii, niin joustinneuleresorit olisi voinut tehdä pidemmiksi, lyhyet resorit voi käytössä "rullautua" ikävästi.

Käsitöiden on todettu vähentävän stressiä ja masennusta (en muista mistä luin). Omalta kohdaltani voin sanoa, että nautin käsitöiden tekemisestä. Ja onnistuneet valmiit tuotokset tuottavat iloa.Telkkaria en osaa katsella ellei käsissäni ole puikkoja. Virkkaaminen on omalta kohdaltani jäänyt isoäidin neliöihin ja trikookuteesta tehtyihin koreihin. Nuorena tyttönä virkkasin pöytäliinoja ja tein myös kanavatöitä. Haaveenani on tehdä joskus ryijy ommellen.
 
Uusien neuletöiden sunnittelukin on mukavaa puuhaa. Joka paikassa lojuu käsityölehtiä ja lankanyssäköitä. Ja arvaatkaapa mitä keräilen tulevia tuotoksia varten? Juomatölkkien klipsuja. Se kuului aikaisemmin sarjaan: en koskaan tee. Mutta olen nähnyt klipsuista tehtyjä koruja, laukkuja ja vöitä ja mielestäni ne on tosi nättejä. Joten taas joudun perumaan sanani en koskaan tee klipsuista mitään. Sitä en tiedä mitä niistä saan aikaiseksi ja milloin, täytyy tutustua aiheeseen paremmin.


Lankakoria penkoessa ni löysin kolme yksinäistä sukkaa. Nyt pitäisi päättää mille niistä tekisin seuraavaksi parin. Ystävänpäivä on lähellä, joten voisin tehdä siniselle raitasukalle parin. Kollegani on sinisen ystävä ja minun piti tehdä nämä raitasukat hänelle joululahjaksi, mutta ei valmistunut ajoissa.  Toisaalta raitalanka ei riitä joten joutuu ostamaan toisen kerän. Saman värierän lankaa ei saa, joten ehkä joutuu tekemään sukkaosan yksivärisellä ja taas ostamaan uuden lankakerän.
Punaisen sukan ohje on novitan sukkalehdestä ja pitsineuloksen piti jatkua myös jalan päällä. Ohjeessa oli kuitenkin virhe joten tein pitsiä vain varteen. Tosin ihan nätti se on näinkin.
Harmaassa sukassa on palmikkokuvioita, enkä millään jaksaisi "puuhastella" palmikoiden parissa.

Näille pitäisi tehdä pari.

Villapuseroita pakkaseen

Viime viikkoina on pakkasta ollut sen verran paljon, että on tarvinnut villapuseroa ylle. Onneksi mulla sattuu olemaan niitä kaapissa ja viluisena ihmiksenä myös pipoja ja kaulaliinoja löytyy.
7-veikka on hyvä lanka, sitä saa ruokaostosten yhteydessä ja kun on siitä paljon neulonut, niin osaa myös tehdä oikean koon.
Tein vuosi sitten erittäin istuvan ja nätin palmikkotunikan itselleni harmasta 7-veestä, malli 20 novita talvi 2012. Kun pakkanen paukkuu kahdessakymmenessä, ei se lyhythihaisena riitä tällaiselle vilukissalle.



Palmikkokuvio keskellä tunikaa (ei näy kunnolla).

Kaivoinkin kaapista vuosia (varmaan yli 10 vuotta) sitten tekemäni villapuseron (myös 7-veljestä).
Ainut "huono" puoli on, ettei siinä ole korkeaa kaulusta.

Kirjoneuletunika on kovaa vauhita valmistumassa. Etu- ja takakappale ovat valmiit ja ensimmäinen hihakin jo pitkällä. Tarkoitukseni oli saada se valmiiksi ennen, kuin seuraava novita ilmestyy. Ja sehän on jo kahden viikon päästä. Ei taida ihan valmistua siihen mennessä. Varsinkin kun keksinn
 aina kaikkea muuta tekemistä.

Alestalo ilmoitti kirjavasta trikookuteesta. Ja mainoksessa sanottiin, että parhaat menevät ensin. Viikon päästä ilmoituksesta suunnistin alestalolle. En tiedä mitä kirjavasta kuteesta teen, mutta pitihän sitä silti ostaa. Kokeilin sitä harmaan kuteen kanssa, mutta ei sopinut.

Kerät odottavat virkkuukoukkua.