Koritehtailua

Yhteiset lomapäivät kuluivat vaunulla sateisissa
merkeissä,


Valkoisia

vettä satoi joka päivä. Minä istuin teltassa ja virkkailin koreja.
Yhden korin tekemiseeen
ei mene kauan aikaa, kauemmin menee
kuteen kerimiseeen
(varsinkin jos sattuuu sotkemaan itse vyyhdin).
 Kuteissakin on paljon eroja, valkoisessa
oli ennätysmäärä solmuja, oranssissa
 kuteen paksuus vaihteli puolesta
centistä kolmeen senttiin.Pitkän
viikonlopun aikana sain aika monta
valmiiksi, päättelyn hoidin
vasta kotona ( se oli työläin vaihe).

Näitä oli ihan kiva tehdä, tosin olkapäät ja niska on aivan jumissa. Kuteita on enää kaksi vaalean
lilaa kerää. 



Oransseja
 

Harmaita

Yhdet villasukat valmistuivat myös. Ihastuin tohon varren neuleeseen ja ajattelin tehdä samalla mallilla pikkusukat.


Sukat 7-veikasta

Koreja trikookuteesta

Kesälomalla haluaisi nukkua pitkään. Sähkömies tuli ennen aamuseitsemää asentamaan sähkökaappia talon seinään. Kukaan ei tietenkään ilmoittanut asiasta meille ja hiukan ihmettelin mitä vasaran ääntä kuului talon seinästä.Ei auttanut,kuin nousta kahvinkeittoon. Hiukan harmitti, kun jäi unet kesken, mutta ajattelin hyödyntää aamun tunnit käsitöiden tekoon.

Lehväkadun tyttöjen leikkimökki sai uuden sisustuksen patjasta ja tyynyistä. Niiden verhoiluun käytettiin vanhoja pussilakanoita. Pinja kuitenkin toivoi sinne jotain pinkkiä (pinkki on 4-vuotiaan lempiväri). Mulla oli vaaleanpunaista trikookudetta, joten korien virkkaus alkoi. En tiedä mitä tytöt näissä säilyttää, mutta uskon näille käyttöä löytyvän.


Virkatut korit
 

Virkkaus tuntuikin mukavalta pitkästä aikaa ja valmista tuli nopsaan. Täytyy pyöräillä Alestalolle hakemaan lisää kudetta, niin teen Hörölänkadun tytöillekin muutaman korin. Pitää vain selvittää väritoivomus ensin.

Ei mitään valmista

Neulomukset eivät ole edenneet. Puro batikista aloitettu lepakkohihainen pusero on nyt purettu ja uuden mallin etsintä käynnissä. Neule edistyi kaula-aukkoon asti, mutta se ei miellyttänyt missän vaiheessa joten purkuun meni.Katsotaan jääkö lankakerät laatikon pohjalle odottelemaan seuraavaa kevättä ja kesää.

Viikonloppuna oltiin vaunulla ja mulla virikekopassani lankoja sekä uusia neulelehtiä. Oli sen verran helteiset kelit etten koskenutkaan lankoihin tai puikkoihin. Lehdet selailin, mutta ei mitään mielenkiintoista.

Lilasta seiskaveikasta aloitin tänään sukan. Kuvassa näkyvän vihreäruudullisen shaalin olen itse kutonut vuonna 1979 Lepaan emäntäkoulussa. Jo silloin oli näköjään vihreä lempivärejäni. Muistan kun tilasimme langat, niin minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, halusin vain kahta vihreää. Ja mielestäni se on nätti vaikka itse sanonkin.

Varren pitsineule Ulla-neule 3/06 Rinsessa-setti